Tällä hetkellä olo on hyvä. Pahaa oloa ei ole kauheasti ollut, eikä alavatsa enää kauheasti kipuile. Ainoa, mikä kertoo asiasta on tisujen kipuilu.

Huomenna soitan neuvolaan, kun tänään ei ollut soittotuntia sinne... Jännä kun siitäkään ei nettisivuilla kerrota, että aikoja ei pysty varata maanantaisin... "Arkisin klo 12-13 meidät tavoittaa tästä numerosta" mutta vastaajassa sanotaan, että aina vasta tiistaina vastaavat puhelimeen... Hmm. Huomenna sitten soittelemaan.

Isäntä pari iltaa sitten nukkumaan mennessä heitti läpällä nimiä, lähinnä vitsikäitä joita EI TOD voisi antaa, niin niihin hän aina lisäsi oman sukunimensä. Me kun ei naimisissa olla, niin päätin heittää vitsillä, että luuleeko ukko minun haluavan HÄNEN sukunimensä. Mutta tietenkin, tulevaisuudessa olemme kuitenkin hänen sukunsa nimeä kantava perhe.

Isäntä on tainnut innostua mahdollisesta tulevasta lapsesta, kun vähän väliä hän muistuttaa minua milloin mistäkin äitiyslomista, ja mielialoista jne. Tietenkin naureskellen. Tämä pieni, alle millin mittainen ihme on vaikuttanut väleihimme positiivisesti. Hän halailee enemmän ja muutenkin hymyilee. Ei sillä, ei mies mikään täysipäiväinen mörkökään ole normaalisti :D

Tänään olin ystäväni kanssa, joka on rv 20+1 nyt, ostoksilla. Ja tietenkin VAUVANvaate ;) Minä en ottanut mitään mukaani, vaikka kaupoilla oli vaikka ja mitä ihanaa ja suloista. Jos tuo pieni papana (niinkuin isäntä sitä kutsuu) pysyy sisällä, sen laskettu aika olisi syys-lokakuun vaihteessa. Joten lämmintä vaatetta, kuten toppapukuja ja villavaatteita olisi ollut jo ihana ostaa, mutta siirrän nuo ensimmäiset vasta myöhemmäksi. Kuitenkin oli ihana ihailla kaikkia pieniä ja pehmeitä nuttuja <3

Odotan jo innolla tulevaa ultraa, vaikka siihen onkin vielä liian monta viikkoa. On ihana päästä katsomaan omaa pikkuista ensimmäisen kerran ja näkemään että kaikki on OK. Toivon vain, että Papana pysyy vahvana ja kasvaa sekä voimistuu terveenä pienenä päivä päivältä.