Tässä sitä nyt ollaan, JO neliviikkoisen tyttölapsen kanssa. Aika on hurahtanut siivillä, enkä tosiaankaan tajua miten niin on päässyt käymään. Likka on kasvanut todella paljon, ja ensiviikolla onkin 1kk neuvola, niin nähdään kuinka paljon :D

Alussa kaikki oli outoa, ihmeellistä ja erikoista. Onhan se toki vieläkin, mutta arkirytmi on kuitenkin jo lähtenyt käyntiin. Syötä, nukuta, syötä, nukuta, vaihda vaippa, syötä, nukuta... Sama tahti jatkuu... Ihaninta on se, että jokapäivä pikkuinen näyttää erilaiselta, ja hänestä tulee esiin uusia piirteitä. Ja erityisesti se kehitys! Kuinka nopeasti opitaan asioita. Katto- ja jalkalamput kiinnostavat, sekä akvaario. Koiraa tyttö ei edes huomaa :D Ja hauskinta on, että erityisiä "tuutu-lauluja" meillä ei ole, vaan aina kun likka hieman enempi kitisee, tai suoraan sanottuna huutaa, niin minä kävelen asuntoa ympäri lapsi sylissä keinuttaen ja laulan samalla tv-mainosta: Nolla-sata-sata, sieltä löytyy kaikki... jne. JA LIKKA NUKKUU!! :D Meillä on erilaiset nukutuskonstit ;)

Kurja räkä-tauti vaivasi tyttöä sairaalasta päästyämme heti kaksi viikkoa. Kauheeta kun vastasyntynyt kärsii nuhasta! Voin kertoa, että kokemattomat, tuoreet vanhemmat olivat hieman ulalla!! No, siitä selvittiin, niin eikös mahakivut ruvenneet vaivaamaan... Yhtä itkua ja huutoa aamusta iltaan. Ja mahan kipristelyä. Huuto alkoi syömisestä n. 15min, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Ja voimistui n. tunnin kuluttua syömisestä. Päätettiin kokeilla MAM-koliikki tuttipulloa, johon pumppaan maidon. TOIMII. Suosittelen lämmöllä jokaiselle, joka tuskailee saman ongelman kanssa. Hyvin vähän meillä on tyttö enää itkenyt mahakipuja. Tai jos on, niin ne ei kestä kauaa. Toki meillä cuplatonit ja rela-tipat on käytössä, ja vaihdettiin jopa D3-vitamiinit vesiliukoisiin D2-vitamiineihin, ettei vain niistäkin aiheudu kipuja masuun. Ja likkahan rupesi näillä konsteilla syömään! Mulla ei edes maitoa tule niin paljoa, kuin tyttö söisi. (mikä on mielestäni äärimmäisen kurja asia, sillä toivoin kovasti, että päästäis omalla tuotannolla pitkälle eteenpäin..) Mutta hienoa on se, että tyttö syö, kasvaa, ja itkee vähemmän. Muuten hän on kiltti ja terhakka tyttö.

Ristiäis-ajankohtakin on päätetty jo. Jännittää kauheasti antaa nimi. Sitten se on virallista!! Kutsumme häntä lopun elämää tietyllä nimellä... Vaikkakin se omalla tavallaan on jopa helpottavaa, kun tällähetkellä kutsumme häntä Likaksi :D Ei kovin suloista, mutta sopii vallanmainiosti.

Vieraita on käynyt, mutta onneksi säännöllisin välein, että myös saamme välillä olla keskenämme ja levätä. Usein vaan lepäämisen sijaan lähdemme koko konkkaronkka ajelemaan jonnekkin. On ihana käydä yhdessä kaupoilla, tai viettää aikaa ulkona perheen kesken. Mutta on sitä rentouduttukin. Saunaankin ollaan ehditty jo kaksistaan. Itkuhälytin on loistokeksintö.

Tyttö nukkuu meillä omassa huoneessaan, vaikka muut sitä ihmetteleekin. Mutta me koimme, että se on meille helpoin. Saa nukuttua itse sikeämmin ja rennommin, kun ei jatkuvasti katsele vauvaa. Ja koira on todella hienosti ilmoittanut itkusta, jo ennen itkuhälytintä. Ja siitä puheenollen koira on äärimmäisen hienosti ottanut tytön kotiimme uudeksi perheenjäseneksi. Alussa tietenkin oli liiallista innokkuutta tutustua pienokaiseen, mutta se on ihan ymmärrettävää. Mutta kovasti on rekki rauhoittunut ja antaa tytölle jo omaa rauhaa, niin sylissä kuin muutenkin. Toki aina pieni koiramme änkee toisen syliin, jos toisella on lapsi sylissä. Pitäähän hänenkin :)

Mutta näihin tunnelmiin, ja talven odotuksiin :)