Noniin, olihan se arvattavissa. Lääkkeet ovat vaikuttaneet harmillisella tavalla. Olen ollut poikkeuksellisen väsynyt, ärtynyt (mitä yleensä en suuremmin ole!) sekä sekava, ja unohtelen asioita. Ja clomifenista tuli ne alavatsakivut. Kuitenkin pärjäsin ilman kipulääkkeitä, toki harvemmin muutenkaan syön kipua lieventävää kovin heppoisin perustein...

Isäntäkin jo vihjasi, että onko lääkkeet vaikuttaneet, kun yhdessä hetkessä nauraa räkätän ja jo hetken kuluttua vetäsen hernoset nokkaan pienimmästäkin syystä. En taida olla omaitseni, mutta eiköhän tämä tästä.

Muuten kaikki on ollut ok. Olen enemmän kuin iloinnut LH-testin positiivisesta tuloksesta, ja päivät menevät liian hitaasti. Reilun viikon päästä nähtävä tulos jännittää päivä päivältä enemmän.

Kerroin jo tuloksesta yhdelle ystävälle, jolle olen kertoillut fiiliksiä ja muita juttuja. On mukavaa, ku joku muukin jännittää puolestani. En kuitenkaan tahdo kaikille avautua siitä, että mitä milloinkin tapahtuu. Olen kyllä parille ystävälle kertonut, että mikä mulla on, ja että lapset kuuluvat tulevaisuuden suunnitelmiin. Se riittäköön. Mutta on ihanaa kun joku tulee, ihana tietää että voi soittaa ja kertoa, mitä milloinkin tapahtuu. Isäntäkin on tietoinen suurimmaksi osaksi, mutta ovispäiviä en tahdo paljastaa. Suoristuspaineet....

Pressanvaalitkin on tulossa, tietäis vaan ketä äänestää. Olin jo melkein päättänyt henkilön, jolle ääneni annan, mutta niimpä se fiilis muuttui. Vaalikoneita tein eri paikoissa, mutta aina tuloksena sain sen henkilön, jota en TODELLAKAAN halua pressaksi. Siispä nykyinen lempiehdokas on sellainen, josta aikoinaan en liiemmin pitänyt. Kuitenkin viimeaikaiset puheet ja esiintyminen on tehnyt minuun vaikutuksen. Eli taidan olla tehnyt päätköseni.

Suunnitelmani kuntokuurista ovat hyvät, toki lipsahduksia on 16pvn aikana sattunut liikaa. Tänäänkin karkkia tuli syötyä pari kappaletta. Yleensä en edes karkkiin koske. Mutta roskaruoka ja sipsit olen jättänyt kokonaan pois. Ja limut, joita muutenkin juon vähän, mutta kuitenkin viikottain, olen jättänyt kokonaan. Annan itselleni luvat vain kun käy kahvilla, kylässä tai leffassa. Muuten nollatoleranssi. Onneksi limuja en edes tarvitse. Lisäsin vielä päivittäiseksi lisävitamiinit ja kalaöljyn. Eli eiköhän tämä tästä :) Jos 10kg olis kesään mennessä, ni olisin onnellinen. En halua asettaa tavoitetta liian korkealle, ettei harmitus iske liian tiukan kuurin vuoksi.

Joten, koira kaveriksi ja lenkille. Kuntopyöräkin on päässyt pölyistään ja joutanut käyttöön.

Kettu kuittaa.