Heips taas, täältä lumen ja pakkasen keskeltä. Töiden ohella saa oikein urakalla tehdä lumitöitä, onneksi tänään ei ole tullut paria senttiä enempää.

Mulla on ollu viimeiset 4 tai 5 päivää outoja fiiliksiä. Tissit, tai pikemminkin nännit ovat olleet äärimmäisen kosketusarat, ja alavatsa välillä kipuilee. Ikäänkuin nippailee tai kipristelee. Ja eilen, sekä tänään on ollut pää kipeänä. Mulla toki toi päänsärky on ollu aina 2-4pv ennen menkkoja, tosin niiden ei pitäis vielä tulla viikkoon... Mutta muutenkin on jotenkin vetätön ja väsynyt olo. Toki niin on muutenkin välillä :D Mutta toi tisujen ja vatsan kipuilu on outoa. Ei mulla nännit koskaan ennen ole olleet näin kipeät ja näin montaa päivää... Alavatsan kipuilukin sijoittuu navan seudulle.

Erikoisinta on ehkä se, että maha on sekaisin. Lähes kokoajan. Aina kun syön jotain, se tulee jo heti uloskin. Ja eilen, mikä oli outoa, niin kun autossa odotin isäntää kaupasta, (itse en jaksanut autosta nousta yhden pikaisen kauppastopin takia...) laitoin penkin selkänojan makuuasentoon sulkeakseni silmät hetkeksi levätäkseni, mulle tuli välillä huononolon aaltoja, mutta vain hetkellisiä. Ikäänkuin joskus laskuhumalassa tulee, kun on menossa baari-illan jälkeen nukkumaan, ei toki niin voimakkaita. Sama tuntemus tuli viime yönä mennessäni nukkumaan. Olotila ei kestä kuin muutaman sekunnin, mutta sen verran että silmät aukaisee ja hetken odottaa oksennuksen tulevan. Vaikkakin mitään ei nouse ylös. Mikä se voisi olla? Voisko tulevat menkat, eli ehkä mahdolliset pms-oireet tehdä noin? Kauheasti ei ole kokemusta menkkaoireista viime ajoilta, kun niitä ei ole ollut, ja vasta muutaman kuukauden olen tarkkaillut oloani menkkojen aikana ja niiden välissä.

Tai sitten olen vaan tullut hulluksi :D

Eilen illalla surffasin netissä ja löysin kaikki mamma-sivut, joilla ihmiset keskusteli hedelmöittymisestä johtuvista oireista, ja oireet täsmäsivät hyvinkin paljon omiini. Joten, raskautumistoiveet suurenivat taas monella asteella. Tosin pelkään tämänkin olevan taas luulosairautta ja viikon päästä täti-punainen tulee kuitenkin taas kylään. :(

En millään malttaisi syödä monia kiertoja lääkkeitä ja aina vaan toivoa, menettää usko ja toivo, ja taas jostain pikkujutusta innostua ja taas alkaa toivomaan. Sama kierre jo pari vuotta.

No, jännityksellä mennään tämä viimonen viikko :)