Noniin, nyt se 28.pv kuuri sitten loppui. Tuloksena -7,5kg :) Olen aika ylpeä saavutuksestani! Kertaakaan en lipsunut, tarkoitan tietysti ns. kielettyihin ruokiin. Kerran jouduimme syödä normi kotiruokaa, kun oltiin kokopäivä pois kotoa, eikä omia ruokia viitsinyt kanniskella mukana. Isännältä putosi reilut 13kg, ja se on kyllä hyvin se! Mutta miesten aineenvaihduntahan on tietysti paljon parempaa kuin naisilla... Ja hänellä muutenkin putoaa paino, kunhan vain laihduttamaan rupeaa :) Mä olen nyt muutaman päivän ollut ns. omalla kuurilla, eli vältän edelleen kiellettyjä juttuja, sekä tietysti suola ja sokeri minimiin. Eilen tein meidän lempparikeittoa, joka on mun omalla reseptillä tehty, niin muokkasin vähä sokerin, suolan ja pastan sekä maissin määriä pienemmiksi, sekä vaihdoin normi vehnäpastan täysjyvään ja kauraan. Ainakin maku oli silti ihan hyvä :) Ja jauhelihaa oli enemmän kuin tavallisesti. Ja paljon olen nyt innostunut tekemään yksinkertaista, suolatonta kanawokkia, ja se jos joku on meidän molempien mielestä ollut jopa parempaa kuin suolaa sisältävä wokki. Ja koomisinta oli se, että maistoimme kuurin loputtua normi kevytmaitoa, ja se OLI PAHAA :D Maistu eltaantuneelle, rasvaiselle ja oudolle. Jopa isäntä, joka aikaisemmin joi maitoa LITROJA ja jopa janoon maitoa, ei enää tykännyt. Kahvi oli ihan ok, siihen laitan kyllä maitoa ja sokeria, mutta juon kahvetta sen verran harvoin, etten siitä murehdi.

Neitikin täyttää huomenna 5kk. Ja kovasti on tyttö muuttunut! Kyljelleen käännytään jo, sekä sylissä istutaan jo hienosti! Kipeäkään hän ei ole onneksi vielä ollut. Yöunet ovat edelleen 10h luokkaa, välissä heräämättä ja päivälläkin nukutaan 1-3h unet joko kerran tai kaksi. Ja soseetkin on aloitettu. HAHA niitä ensimmäisiä ilmeitä, kun naama mutrussa syljettiin perunamössöä pois. Nyttemmin alkaa jo maistua paremmin, varsinkin porkkana ja mango ovat OK.

Näin se aika kuluu, ja miten ihanaa huomata että kevät tulee! Ulkona on muutenkin valoisampaa pidempään, joten illallakin malttaa ulkoilla.

 

Heissan!

Kehokuurini alkoi 31.1.-13, sillä tuotteiden toimitus kesti... Mutta pääsin kuin pääsin sen aloittamaan. Myös isäntä lähti samaan touhuun mukaan, katsotaan kuinka käy! Tänään starttasi 6.pv ja kiloja on karissut 4,4kg sekä mittanauha näyttää 4cm pienempiä vyötärön ja reisien ympärystä. Ihan kivasti! Ensimmäisenä päivänä 2kg putosi johonkin, mutta muina päivinä muutama sata grammaa... Silti olen tyytyväinen :)

Kuurin idea on syödä vähän kerralla ja 4-5krt/päivä. Annokset siis ovat TODELLA PIENIÄ. Se on tietysti näin alkuun tosi hankalaa, mutta alkaa se maha tottua jo :) Ja kun vaaka sekä mittanauha näyttää noin kivoja lukemia, niin saa lisää intoa syödä pikkuannoksia. Lisäksi annokset ovat toki yksitoikkoisia, mutta kuuri kestää yht. 28pv, joten äkkiäkös sitä on tuo aika mennyt. ENKÄ taatusti palaa enää vanhaan kaavaan, vaan otan tästä opikseni ja syön terveellisemmin. Tietenkin saa juhlia, mutta sitten taas pidetään ns. Vähäenerginen päivä...

Pikkulikka täytti tänään 4kk, niin se aika vierähtää, kohta puolivuotias!! :) Ja hienosti on kaiken kaikkiaan mennyt. Neiti nukkuu 8-10h yössä ilman katkoja ja päivisin 2 x n. 30min-1h unet. Joten ehditään touhuilla päivällä paljonkin. Useimmiten lähdetään johonkin vaunujen kanssa, joko lenkille tai keskustaan hengailemaan (mikä tietysti on äidin lempipuuha...)

Päivittelen taas kuurini tuloksia tässä.

Hei vaan hei!

Aika on taas hurahtanut siivillä, vastahan mä aloin odottamaan meidän tyttöä. Ja nyt se on jo 3kk...
Nimen hän sai kuukausi sitten, ja ristiäiset menivät oikein hyvin. Tyttö oli kuin unelma, ei itkua eikä muutakaan surua tullut. Hymyili tyytyväisenä. Päätin leipoa itse juhliin KAIKEN! Täytekakun, johon innostuin ensimmäistä kertaa eläissäni tekemään koristeetkin itse, kaksi erilaist voileipäkakkua ja kahet erilaiset keksit... Olihan niissä urakkaa, mutta pakko sanoa, että olen ÄÄRIMMÄISEN ylpeä kätteni jäljestä. Tosiaan tein kakun päälle sokerimassasta pikkuiset vauvatennarit ja helistimen, jossa luki tyttären nimi. Ja pieniä kukkasia. Sekä ensimmäistä kertaa tein myös kakun päälle kaulintamassan vaahtokarkkimassasta. Oli todella mielenkiintoista, ja teen tulevaisuudessa vastaavanlaisen uudelleen :)

Joulukin oli ja meni, ihan mukavasti. Likka huusi ja itki koko aaton, mutta muut päivät mentiin hymyillen. Lahjoja tuli kauhea kasa. Jos noin kiltti oli ollut 2kk, niin miten sitten ensi vuonna ja seuraavina?? Varmaan rekka-autolla kannetaan paketteja :D No, ehkei sentään...

Tänään alkoi vauvajumppa, siellä oli äidin (minun) mielestä todella kivaa, likka ei niinkään nauttinut. Uni olisi maistunut, mutta hyppyytettin ja käänneltiin ja väänneltiin, joten itkuhan siinä tuli kesken kaiken. Ja VAIN JA AINOASTAAN meidän tytölle... No, enkä ensi kerralla joku muu?? :D Ja tänään myös lisää itkua aiheutti ensimmäiset rokotteet... Voi kurjuus, kun toista on tänään kiusattu :D Huomenna onneksi uusi päivä ja uudet kujeet <3

Mutta nyt MINUUN!!! Olen päättänyt. Paljonkin. Päättänyt vihdoin antaa kiloille kyytiä. Osallistuin uudenlaiseen kehonpuhdistukseen, jonka ideana on parantaa hormoonitasapainoa, poistaa suolat ja kuona-aineet elinmistöstä ja siinä sivussa auttaa hoikistumaan. Ja tuote on kuitenkin kaikkien sääntöjen mukaan terveellinen. Joten ajattelin testata. Yleensä en lähde moisiin hullutuksiin mukaan, mutta nyt ajattelin kuitenkin kokeilla jotai erilaista. Tänään tilasin tuotteet, ja loppuviikosta niiden pitäisi tulla. Joten LUPAAN päivittää välillä tietoja siitä, miten voidaan :) Muutenkin voin hyvin. Olen äärimmäisen hyvin saanut levättyä (kiitos tyttöni kun nukut yli 8h yöunet <3 ) ja muutenkin nautin olostani ja äitiydestä. En olisi ikinä uskonut, että tämäkin työhullu saataisiin jäämään kotiin viikkoa pidemmäksi aikaa. Mutta nyt se on todistettu. Tätä varten mut on tehty <3 En kuitenkaan lukeudu äiteihin, jotka hössöttävät ja touhuavat VAIN lapsensa ympärillä näkemättä mitään kakkavaippavuorten takaa. Vaan olen rakastava äiti lapselleni, joka myös nauttii omasta ajastaan sekä tahtoo elää myös elämää naisena ja puolisona. Sekä ystävänä... Joten olen siinä missä ennenkin nähnyt ystäviä, yleensä lapsen kanssa, mutta myös ihan ilmankin. Sitä varten lapsella on myös isä, joka saa samalla mitalla lapsestaan huolehtia kuin minäkin! Ja niinhän tuo tekeekin. Kultani haluaa olla paljon tytön kanssa, ihan kahdestaan. Mikä on ihana juttu.

Kevättä kohti mennään, kohti pienempää, kauniimpaa vartaloa, ja ennenkaikkea uutta, terveellistä elämäntapaa :)

Tässä sitä nyt ollaan, JO neliviikkoisen tyttölapsen kanssa. Aika on hurahtanut siivillä, enkä tosiaankaan tajua miten niin on päässyt käymään. Likka on kasvanut todella paljon, ja ensiviikolla onkin 1kk neuvola, niin nähdään kuinka paljon :D

Alussa kaikki oli outoa, ihmeellistä ja erikoista. Onhan se toki vieläkin, mutta arkirytmi on kuitenkin jo lähtenyt käyntiin. Syötä, nukuta, syötä, nukuta, vaihda vaippa, syötä, nukuta... Sama tahti jatkuu... Ihaninta on se, että jokapäivä pikkuinen näyttää erilaiselta, ja hänestä tulee esiin uusia piirteitä. Ja erityisesti se kehitys! Kuinka nopeasti opitaan asioita. Katto- ja jalkalamput kiinnostavat, sekä akvaario. Koiraa tyttö ei edes huomaa :D Ja hauskinta on, että erityisiä "tuutu-lauluja" meillä ei ole, vaan aina kun likka hieman enempi kitisee, tai suoraan sanottuna huutaa, niin minä kävelen asuntoa ympäri lapsi sylissä keinuttaen ja laulan samalla tv-mainosta: Nolla-sata-sata, sieltä löytyy kaikki... jne. JA LIKKA NUKKUU!! :D Meillä on erilaiset nukutuskonstit ;)

Kurja räkä-tauti vaivasi tyttöä sairaalasta päästyämme heti kaksi viikkoa. Kauheeta kun vastasyntynyt kärsii nuhasta! Voin kertoa, että kokemattomat, tuoreet vanhemmat olivat hieman ulalla!! No, siitä selvittiin, niin eikös mahakivut ruvenneet vaivaamaan... Yhtä itkua ja huutoa aamusta iltaan. Ja mahan kipristelyä. Huuto alkoi syömisestä n. 15min, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään. Ja voimistui n. tunnin kuluttua syömisestä. Päätettiin kokeilla MAM-koliikki tuttipulloa, johon pumppaan maidon. TOIMII. Suosittelen lämmöllä jokaiselle, joka tuskailee saman ongelman kanssa. Hyvin vähän meillä on tyttö enää itkenyt mahakipuja. Tai jos on, niin ne ei kestä kauaa. Toki meillä cuplatonit ja rela-tipat on käytössä, ja vaihdettiin jopa D3-vitamiinit vesiliukoisiin D2-vitamiineihin, ettei vain niistäkin aiheudu kipuja masuun. Ja likkahan rupesi näillä konsteilla syömään! Mulla ei edes maitoa tule niin paljoa, kuin tyttö söisi. (mikä on mielestäni äärimmäisen kurja asia, sillä toivoin kovasti, että päästäis omalla tuotannolla pitkälle eteenpäin..) Mutta hienoa on se, että tyttö syö, kasvaa, ja itkee vähemmän. Muuten hän on kiltti ja terhakka tyttö.

Ristiäis-ajankohtakin on päätetty jo. Jännittää kauheasti antaa nimi. Sitten se on virallista!! Kutsumme häntä lopun elämää tietyllä nimellä... Vaikkakin se omalla tavallaan on jopa helpottavaa, kun tällähetkellä kutsumme häntä Likaksi :D Ei kovin suloista, mutta sopii vallanmainiosti.

Vieraita on käynyt, mutta onneksi säännöllisin välein, että myös saamme välillä olla keskenämme ja levätä. Usein vaan lepäämisen sijaan lähdemme koko konkkaronkka ajelemaan jonnekkin. On ihana käydä yhdessä kaupoilla, tai viettää aikaa ulkona perheen kesken. Mutta on sitä rentouduttukin. Saunaankin ollaan ehditty jo kaksistaan. Itkuhälytin on loistokeksintö.

Tyttö nukkuu meillä omassa huoneessaan, vaikka muut sitä ihmetteleekin. Mutta me koimme, että se on meille helpoin. Saa nukuttua itse sikeämmin ja rennommin, kun ei jatkuvasti katsele vauvaa. Ja koira on todella hienosti ilmoittanut itkusta, jo ennen itkuhälytintä. Ja siitä puheenollen koira on äärimmäisen hienosti ottanut tytön kotiimme uudeksi perheenjäseneksi. Alussa tietenkin oli liiallista innokkuutta tutustua pienokaiseen, mutta se on ihan ymmärrettävää. Mutta kovasti on rekki rauhoittunut ja antaa tytölle jo omaa rauhaa, niin sylissä kuin muutenkin. Toki aina pieni koiramme änkee toisen syliin, jos toisella on lapsi sylissä. Pitäähän hänenkin :)

Mutta näihin tunnelmiin, ja talven odotuksiin :)

Jep, syntyihän se pieni ihme meidänkin perheeseemme! <3 Pituutta 47cm ja painoa 3260g. Ihan hyvänkokoinen likka.

Synnytys meni ihan hyvin, kaikenkaikkiaan. Lapsivedet meni klo 03 aamulla, ja klo 05 oltiin sairaalassa. Siitä tasan 12h, niin tyttö oli ulkona. Itse aktiivinen ponnistusvaihe kesti noin 15min, että nopeasti se meni :) Tyttö on tietysti maailman kaunein ikinä <3

Eilen viikon ikäistä lasta vertasimme kuviin, joissa hän oli alle tunnin ikäinen niin muutos on valtava. Ihan kuin eri lapsi! Niin paljon ne muuttuu ja tulee piirteitä nopeasti esille...