HUI! Olin kaks päivää sitte neuvolalääkärillä ja sen mielestä mun tarvii mennä sokerirasituskokeisiin raskauden aikana KAKS kertaa...!! Onneks mä vihaan neuloja ja niihin liittyviä rokotuksia tai verikokeita... Mut mentävä se on. Verenpaineet oli hintsun verran alemmat ku viime käynnillä, mut edelleen hiukan liian koholla. Sitä tää ylipaino teettää: Ongelmia joka asiassa... Joten, päätin ottaa vinkistä vaarin ja panostaa lisää raskausajan syömiseen ja myös liikkumiseen. Lähinnä tuo ruokapuoli on mulle se ongelma. Onneksi nyttemmin hedelmät ja kasvikset maistuu paremmin kuin ennen, mutta niitä saa lisätä lautaselle nyt urakalla. Joten jääkaapin jokalokero täyttyköön vihreästä :)

Kivointa lääkärikäynnissä oli se, että lekuri ehdotti ultraamista, vain katsoakseen määrän ja pintapuolisesti kaiken olevan OK. Siinä vaiheessa tunsin verenpaineeni olevan enemmän kuin koholla, koska jännitin ultraamista ihan kauheasti. Entä jos siellä ei olekkaan mitään?Entä jos olen kuvitellut kaiken? Tai entä jos siellä on NELJÄ!!! Mutta muutaman sekunnin kuluttua ruudussa oli pää alaspäin pieni käsiään heilutteleva ihmisenalku. Kyyneleet siinä meinas väkisin tulla, joten jouduin työnteolla säästämään itkut automatkalle kotiin. Tunne oli mitä mahtavin. Onko toi mun? Onko tuo se minkä eteen olemme halunneet tehdä valtavasti töitä? Onko TUO MINUN OMA LAPSENI?!?! <3 Nyt ymmärrän tasan jokaista äitiä. Suojeluvietti iski päälle, enkä tarhdo kenenkään vahingoittavan häntä ikinä.

Tietysti lääkäristä päästyäni soitin ensimmäiseksi... (ei se ei ollut isäntä :D ) vaan äidilleni. Halusin vaan hymyillä ja itkeä puhelimeen ja kertoa kuinka onnellinen olo mulla on. Seuraavaksi otin netin välityksellä yhteyden isäntään ja kerroin että toive toteutui, yksi suloinen lapsen alku heilui ja huojui masussani. Isäntäkin oli innoissaan, että siellä tosiaan on joku :)

Seuraavaksi otin yhteyden kaveriini, ja heti kun pääsimme samoille langoille, oli mun pakko hihkua uutiset. Kuinka innoissaan sitä voikaan olla :D

Ensi maanantaina on ihka oikea ultra sairaalalla, jonne mieskin pääsee lastaan ihastelemaan. Siellä sitten arvioidaan laskettu aika, sekä muutenkin kurkitaan kaiken olevan OK. Ja tietysti kuullaan ne sydänäänet :)

Näihin tunnelmiin <3